Huomenna pidetään kevätjuhla. Viimeisenä koulupäivänä oli lippu salossa - ei koulun takia, vaan koska on 4. kesäkuuta, puolustusvoimain lippujuhlapäivä. Mitenkähän lapset tämän päivän ymmärtävät? Lasten käsitykset asioista ovat joskus melko yllättäviä.

Pari päivää sitten oli alaluokkalaisilla liikuntaa. Pihalla oli myös koulunkäynninohjaaja. Tennispallo viuhahti aika läheltä ohi.

- Huh! Täytyy vissiin tuoda töihin kypärä päähän! säikähti ohjaaja.
- Missäs sä oot töissä? kyseli alaluokkalainen.

Kevätretkemme suuntautui jälleen Helsinkiin. Kohteet olivat SeaLife Linnanmäella ja Fazer Vantaalla.

 Eväiden syönnin jälkeen oli aika varattu SeaLife'ssä klo 11.00. Lapset saivat vastauslaput käsiinsä ja tutustuminen alkoi melko hämärissä merkeissä, sillä ensimmäiseen huoneeseen loivat valoaan vain akvaariot.

Kaloja oli ympäri maailmaa vaikka minkälaisia. Suomalaisetkin kalat oli huomioitu. Niistä oli pahvikuvat, jotka roikkuivat narussa. No, ovathan kaikki varmaan hauen, ahvenen ja särjen muutenkin nähneet. Meduusat puolestaan olivat monella näkemättä, mutta eivät enää.

Näitä jännittäviä otuksia katselimme tunnin verran ja sitten ostoksille! Monenlaisia matkamuistoja oli tarjolla. Syystä tai toisesta kaupan oli varsin kattava valikoima erivärisiä onnenkiviä.

Ajomatka Fazerille kesti reilun vartin. Klo 13.30 alkaen meille esiteltiin yrityksen historiaa ja nykypäivää varsin hyvin koululaistemme ikään sopivalla tavalla. Katselimme myös pari videota. Ohjelmassa seurasi esittelykierros. Näimme jopa kaakaokasvin (tosin muovinen malli), jonka syötävästä hedelmästä kaakaopavut poimitaan.

Fazerin tehdas ei olekaan mitään nappikauppaa: maitoa tulee 3000 lehmän tuotos päivittäin. Fazer on Pohjoismaiden ainoa tehdas, joka käyttää suklaan tekoon tuoretta maitoa. Muut käyttävät maitojauhetta.

Ja valmista suklaata syntyy niin  paljon, että sitä ei kyläkoulun ympyröissä oikein osaa hahmottaa: 100 000 kiloa suklaata päivittäin. Se on sata TONNIA! Tai toisin päin laskettuna MILJOONA sadan gramman suklaalevyä PÄIVÄSSÄ! Päivän tuotos mahtuu kuuteen rekka-autoon.

Tutustumisen jälkeen seurasi retken kohokohta - tai miten sen nyt ottaa. Aika lailla itseäni arvelutti, että mitähän tästä oikein seuraa. Lapset saivat vapaasti syödä suklaata ihan niin paljon kuin jaksoivat. Ja kyllä he söivätkin. Mutta pitäähän kotimatkallekin jotain evästä olla, kuka sitä nyt tyhjin vatsoin matkustaa. Fazerilla oli ratkaisu tähän ongelmaan: hyvä valikoima ja edulliset hinnat.

 Kurapatoja on rakenneltu jo jonkin aikaa. Pojat jo ehtivät surra, kun pato ei täyty, mutta tänään oli hieman parempi päivä.

Tiukan talven jälkeen krookukset kukkivat hieman vaivalloisesti. Edellisvuosina kukinta on ollut runsaampaa.

 Tontin rajapyykki.

Koulun tontilla on jonkin verran puita, etupäässä kuusia. Näin poikien kanniskelevan melkoista määrää kuusenoksia, ja olin jo ojentamassa heitä, että puita ei omatoimisesti karsita. Huomasinkin, että oksat oli sahattu poikki. Kyselin pojilta, että mistä he ovat ne löytäneet. Naapuri oli kaatanut puita ja oksia oli ollut ihan koulun tontilla, pojat vannoivat. Kehuivat tekevänsä tarpeista ihan oikean laavun, josta pitäisi ottaa kuva.

Seuraavana päivänä menin kuvaamaan. Laavun purkaminen oli täydessä käynnissä! Mitä ihmettä! Oksia olikin löytynyt niin paljon, että pojat aikoivat tehdä korkeamman rakennelman! Toivottavasti rakennustarpeet loppuvat, ennen kuin hankkeella on raamatullisia seuraamuksia (1. Moos 11:1-9).

Vietimme jokin aika sitten opettajatyöpäivää turvakoulutuksen merkeissä eräällä toisella kyläkoululla. En ole varma, mutta en yllättyisi, jos kyseessä olisi koko maan ainoa kyläkoulu, jossa on uima-allas.

Mutta onpa meilläkin allas, nyt kun lumet ovat melkein sulaneet. Näin hieno kahluuallas, ja vielä ulkona!