Jossain aiemmassa blogissa olin ihmetellyt,  kun oppilasmäärän kasvettua eivät lapset enää niin innokkaasti pyöräilekään kouluun. Aika paljon kuljetetaan autolla, vaikka matkat eivät pitkiä olekaan. Nyt tuli tämän lukuvuoden ennätys. Lapset pääsivät jo lähelle menneitten vuosien tasoa: 85% oli tullut kouluun polkupyörällä. Siellä rivissä jossain oli myös ihan uusi samana aamuna ostettu Jopo. Tuo pyörämalli on näköjään tullut jälleen muotiin. Ensimmäinen Jopo-kausi oli silloin, kun olin oppikoulussa. 

- Huomenna mennään Lappeenrantaan!
- Mitä sinne tekemään?
- Kissanpoikia pesemään.

Aloitanpa retkikertomuksen tuolla muinaisella lorulla. Sitä lasketeltiin ainakin -60 -luvulla, en tiedä onko ollut käytössä sen jälkeenkin. Viime vuonnakin harkinnassa oli peuhupaikka HopLop, mutta mieli muuttui kevään aikana. Tänä vuonna harkitsimme uudelleen ja nyt toteutimmekin, vaikka edelleen epäilimme, että paikka ehkä paremmin sopii hieman nuoremmille. Turhaan epäilimme, hyvin se soveltui. Seuraavana päivänä lapset tuntuivat olevan koulussa sitä mieltä, että oli hauska paikka, myös värikäs.

Peuhaamisen alkaessa väsyttää sai nauttia virvokkeita. Sitten taas jaksaa. Monenlaista kiipeilypaikka, liukumäkeä, trampoliinia ym. oli lasten käytössä.

Suosittu oli myös paikka, jossa telineiden keskellä oli kaksi pallopyssyä. Pienen aukion toisella puolella oli toiset kaksi. Niillä saattoi ammuskella toisiaan. Pallot putosivat keskiaukiolle, josta toiset saattoivat niitä kerätä kasseihin. Pyssyllä oli todella vaikea osua mihinkään kuin sattumalta, sillä jostain syystä ammuspalloihin tuli melkoisia kierteitä.

Kaksi tuntia siellä mylläsimme. Useimmilla kasvot punoittivat ja niskahiukset olivat kostuneet. Aikuisille oli onneksi istumapaikkoja, että meidän ei tarvinnut riehua itseämme väsyksiin.

 Viikonloppuna lumet olivat sulaneet koulun pihalta melkein kokonaan. Vain aurausvallien lumikasat olivat paikoin jäljellä. Lumien sulamisvedet olivat kaivertaneet niihin jännittäviä onkaloita, joita alaluokkalaiset lähtivät innoissaan tutkimaan.

 Kevät on jo niin pitkällä, että koulun piha on kurainen. Erittäin kurainen. Lapsille virtailevat purot tuovat kuitenkin kiinnostavaa ajanvietettä välitunneille. Viime viikolla suurin puro käyttäytyi omituisesti: vesi vaikutti katoavan maan sisään. Vettä valui hangen alle, mutta mistään sitä ei tullut ulos. Pojat alkoivat kepeillä tunnustella, että missä kohtaa se Kiinaa kohti menevä reikä oikein olisi.

Aamun sanomalehdessä kerrottiin naapurikaupungin koululaisten touhuista. Alaluokat olivat menneet  metsään luontoa tutkimaan. Osataan sitä täälläkin: pojat olivat pyydystäneet matoja. Kehuivat, että kunhan löytyy vielä lisää, opettavat madoille temppuja. Ehkä ne muodostavat matematiikan tunnilla numeroita?

 Julkaistiin jo uutinen, jonka mukaan lapsi oli pudonnut joella jäihin. Neuvokas kaveri oli onneksi pelastanut. Koulun pihallakin on näin heikkoa jäätä, mutta vielä tuo näkyy alaluokkalaista kannattavan. 

Kun muutaman päivän kuluttua aurinko oli sulattanut vettä jo laajemmalle, siinä kahlaili muutama alaluokkalainen. He huomasivat, että ruskea kuravesi muistuttaa aivan kaakaota! Iso lammikko kaakaota, nam nam!